Konsonantti
Wikipedia
Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä. Konsonantit tuotetaan muodostamalla este ääntöväylään kielen, huulten, hampaiden tai äänihuulten avulla.
Konsonanttien pääryhmät ovat resonantit ja obstruentit.
Sisällysluettelo |
Luokittelu
Ääntötapa
Resonantit muodostetaan avauman avulla...
- puolivokaali: ilmavirta kulkee suun keskeltä ulos, kuitenkin siten että ääntöväylään muodostetaan ahdas kapeikko, esimerkiksi j, w
- likvida: yhteisnimitys lateraaleille ja tremulanteille
- lateraali: ilmavirta kulkee ulos kielen laitojen yli: esimerkiksi l
- tremulantti: ilmavirta on katkonainen, muodostetaan tärysupistuman avulla, esimerkiksi r
- nasaali: osa ilmavirrasta tulee ulos myös nenän kautta, esimerkiksi m, n ñ
Obstruentit muodostetaan supistuman avulla.
- klusiili eli sulkuäänne: ilmavirta katkeaa täydellisesti, esimerkiksi soinnittomat k, p ja t sekä soinnilliset g, b ja d
- frikatiivi eli hankausäänne: ilmavirran kulku on osin estetty:
- sibilantti: kouruäänne, ilmavirran kapeikko on kourumainen, esimerkiksi s ja š
- spirantti: rakoäänne, ilmavirran kapeikko on tasainen ja leveä, esimerkiksi f, v ja h.
- affrikaatta: samassa paikassa ääntyvän klusiilin ja frikatiivin yhteisäänne, esimerkiksi ts (= c) ja tš (= č).
Ääntämispaikka
Ääntämispaikalla tarkoitetaan konsonantin tuottamisessa olennaista kohtaa ääntöväylässä ts. kohtaa, jossa tuotetaan konsonantista riippuen sulku tai supistuma. Konsonanttien ääntämispaikat huulista nieluun ovat seuraavat:
- bilabiaalinen (ylähuuli-alahuuli), esimerkiksi m, p, w
- labiodentaalinen (alahuuli-ylähampaat), esimerkiksi v
- dentaalinen (ylähampaat), esimerkiksi suomen t
- alveolaarinen (hammasvalli), esimerkiksi suomen d
- palataalinen (kova kitalaki), esimerkiksi j, saksan ich-Laut, espanjan ll ja ñ
- velaarinen (kieli-pehmeä kitalaki), esimerkiksi k, g, saksan ach-Laut, äng-äänne
- uvulaarinen (kitakieleke), esimerkiksi “ranskalainen” r
- faryngaalinen (nielu), esimerkiksi heprean kirjain חית eli [ħeːθ], vastaa suomen äännettä 'h' sanassa "pahka"
- epiglottaalinen (kurkunkansi), lähinnä arabiassa usein "faryngaalisiksi" kutsutut kurkkutäryäänteet
- laryngaalinen, glottaalinen (kurkunpää, larynx; äänirako, glottis) esimerkiksi suomen katkoäänne (glottaaliklusiili) ilmauksessa anna olla sanojen välissä.
Soinnillisuus
Konsonanttien soinnillisuus syntyy siten, että samaan aikaan kun johonkin em. ääntämispaikoista muodostetaan sulku tai supistuma äänihuulet värähtelevät. Resonantit ovat tavallisesti aina soinnillisia, mutta esimerkiksi yhdessä suomen sukukielistä, mokšassa, esiintyy soinniton r- ja l-äänne.
- soinnillisia klusiileja ovat b, g ja d
- soinnillisia sibilantteja ovat z ja ž
- soinnillisia affrikaattoja ovat dz ja dž..
.