definição e significado de auto | sensagent.com


   Publicitade R▼


 » 
alemão búlgaro chinês croata dinamarquês eslovaco esloveno espanhol estoniano farsi finlandês francês grego hebraico hindi holandês húngaro indonésio inglês islandês italiano japonês korean letão língua árabe lituano malgaxe norueguês polonês português romeno russo sérvio sueco tailandês tcheco turco vietnamês
alemão búlgaro chinês croata dinamarquês eslovaco esloveno espanhol estoniano farsi finlandês francês grego hebraico hindi holandês húngaro indonésio inglês islandês italiano japonês korean letão língua árabe lituano malgaxe norueguês polonês português romeno russo sérvio sueco tailandês tcheco turco vietnamês

Definição e significado de auto

Definição

definição - Wikipedia

   Publicidade ▼

Sinónimos

Ver também

   Publicidade ▼

Locuções

AC (auto) • Auto (albumi) • Auto Baltic • Auto Bank • Auto Bay • Auto Bild Suomi • Auto Union • Auto-onnettomuus • Avorenkainen auto • Chaparral (auto) • Christine, tappaja-auto • Claude (Grand Theft Auto) • Crossover (auto) • Grand Theft Auto • Grand Theft Auto (pelisarja) • Grand Theft Auto 2 • Grand Theft Auto 3 • Grand Theft Auto II • Grand Theft Auto III • Haka-Auto • Koiviston Auto • Kuorma-auto • Lava-auto • Lincoln (auto) • Linja-auto • Lister (auto) • M/S Auto Baltic • M/S Auto Bank • M/S Auto Bay • Mercury (auto) • Metro Auto Areena • North American International Auto Show • Plymouth (auto) • Rautalammin Auto • San Andreas (Grand Theft Auto) • Saurus (auto) • Sterling (auto) • Stockmann Auto • Tatra (auto) • Telakuorma-auto • Tila-auto • Turva-auto • Vammalan Auto- ja traktorimuseo • Volga (auto) • Škoda Auto

Dicionario analógico







auto- (adj.)

drive-in-kaista[Dérivé]


Wikipedia

Auto

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toyota Corolla on ollut Suomessa myydyimpiä henkilöautoja vuosikymmenestä toiseen.

Auto on pyörillä liikkuva henkilöiden ja tavaran kuljetukseen tarkoitettu moottorin voimin liikkuva ajoneuvo. Auto on nykyisin Suomessa tärkein liikenneväline. Nimitys 'auto' on lyhentynyt sanasta automobiili, joka koostuu kreikkalaisesta etuliitteestä άυτο-, áuto-, itse- ja latinan sanasta mobilis, liikkuva.

Autoilla matkustetaan töihin, harrastuspaikoille ja lomakohteisiin. Autolla tehdään suuri osa erilaisista kuljetuksista, ja ne palvelevat viranomaisia ja jopa sodankäyntiä. Autoja käytetään myös tiestön kunnossapitoon, kuten auraukseen.

Suomen lain mukaan auto on "henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka määrättyyn erikoistehtävään valmistettu moottorikäyttöinen ajoneuvo, jossa on vähintään neljä pyörää tai telat ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 kilometriä tunnissa." Määritelmän ulkopuolelle jätetään yleisesti myös kevyet nelipyörät eli mopoautot, traktorit, moottorityökoneet sekä mönkijät.

Sisällysluettelo

Rakenne ja toiminta

Autossa on pyörät, jotka on liitetty pyöräntuentalaitteilla runkoon, sekä moottori voimanlähteeksi ja tarvittavat laitteet voiman siirtämiseksi pyörille ja tilat matkustajille, kuljettajalle ja tavaroille. Lisäksi auton hidastamiseen tarvitaan jarrut.

Pyörät ja pyöräntuenta

Pyörät muodostuvat tiehen tukeutuvasta renkaasta ja vanteesta, joka on kiinnitetty pyöräntuentalaitteisiin pyörännavan välityksellä. Autossa on vähintään neljä pyörää, mutta suurissa kuorma-autoissa voi olla kahdeksan pyörää tai enemmänkin.

Uusissa autoissa auton pyörien ohjautuvuutta parannetaan auraus-, chamber- ja castorkulman avulla. Aurauskulman tarkoitus on lisätä auton suuntavakautta.

Runko, sekä kori ja muut päällirakenteet

Runkoon liittyvät pyörät pyöräntuennan avulla sekä moottori, voimansiirto ja muut auton keskeiset osat. Runko voi muodostua itsekantavasta korista tai se voi olla erillinen rakenne, johon kori kiinnitetään.

Kori muodostaa autoon tilan, johon voidaan sijoittaa matkustajia tai muuta lastia. Korin tehtävänä on suojella lastia tuulelta, sateelta, lentäviltä partikkeleilta ja kolarin sattuessa törmäyksen vaikutuksilta. Kori voi kattaa auton kokonaan tai osittain ja autossa voi olla myös useampia koreja. Korin sijasta voidaan lastin kuljetuksessa käyttää erilaisia lavoja, säiliöitä tai pankkoja.

Moottori

Auton V6-moottori
Moottori on auton voimanlähde: se tuottaa auton tarvitseman voiman polttoaineesta tai sähkövirrasta.

Suurimmassa osassa autossa käytetään polttomoottoria, tarkemmin sanottuna mäntämoottoria, joka voi toimia bensiinillä tai dieselillä. Myös sähkökäyttöisiä autoja on markkinoilla. Niitä yleisempiä ovat kuitenkin hybridiautot, joissa käytetään sekä polttomoottoria että sähkömoottoria kulutuksen alentamiseksi.

Moottorin hyötysuhde

Ottomoottorin terminen hyötysuhde on noin 22,3 %. Optimikierrosluvulla – esimerkiksi hybridiautossa – se on hiukan parempi. Dieselmoottorilla saadaan aikaan parempi hyötysuhde, mutta isompi hiilidioksidipäästö suhteessa vastaavaan ottomoottoriautoon.

Polttomoottorilla varustetun henkilöauton hyötysuhde jää alhaiseksi.[1] Henkilöauton polttoaineen energiasta 87 % häviää moottorin alhaiseen hyötysuhteeseen, tyhjäkäyntiin, tai voimansiirtoon. Osansa vievät myös lisävarusteet, kuten ilmastointi.[2]

Teoriassa tasaisella maalla liikkuvan kappaleen suoraviivainen tasainen liike ei vaadi lainkaan energiaa. Liikettä vastustavat voimat, kuten ilmanvastus ja vierintäkitka kuitenkin käytännössä vievät suurimman osan polttoaineen palamisesta vapautuvasta energiasta.

Voimansiirto ja jarrut

Voimansiirroksi kutsutaan järjestelmää, jolla moottorin tuottama energia muutetaan pyörien pyörimisliikkeeksi. Voimansiirto on yleensä toteutettu mekaanisesti, mutta myös hydraulisia ja sähköisiä järjestelmiä käytetään.

Jarruja käytetään auton nopeuden hidastamiseen. Jarrut muuttavat jarrutettaessa liike-energian lämmöksi. Lähes kaikki autojen käyttöjarrut perustuvat kitkan käyttöön. Nykyisin autoissa ovat yleisimpiä levy- ja rumpujarrut, joita käytetään pneumaattisesti tai hydraulisesti. Raskaissa ajoneuvoissa saattaa myös olla pyörrevirtajarru tai pakokaasujarru alamäkiajoa varten.

Hallintalaitteet

Autossa on kuljettajan käytettävänä hallintalaitteet, joilla hän kääntää pyöriä ja käyttää jarruja, moottoria, kytkintä sekä vaihteistoa auton ajamiseen.

Muut laitteet

Autoissa on nykyään monia lisälaitteita, joiden tarkoituksena on parantaa autojen ajo- ja käyttömukavuutta sekä turvallisuutta. Yleisimpiä, nykyään jo lähes itsestäänselvyyksiä olevat lisälaitteet ovat muun muassa autoradio, CD-soitin ja keskuslukitus, sekä ilmastointi ja GPS-navigointi.

Erilaisia autoja

Autoja tehdään useisiin käyttötarkoituksiin. Osa näistä on tarkoitettu matkustajien, osa tavaran kuljetukseen. Autoista lukumäärällisesti eniten on henkilöautoja, jotka on tarkoitettu pienehkön ihmisjoukon kuljetukseen. Yhteen henkilöautoon sopii matkustamaan yleensä kahdesta kahdeksaan henkilöä, kuljettaja mukaan lukien. Henkilöautoissa on poikkeuksetta myös tavaratila, johon mahtuvat matkustajien matkatavarat. Henkilöauto on eniten käytetty liikenneväline lukumäärällisesti ja ajokilometreissä laskien.

Taksi on henkilöauto, jolla matkustaja kuljetetaan maksua vastaan heidän pyytämäänsä paikkaan.

Paloauto

Kuorma-autoilla kuljetetaan suuria lasteja erilaisia aineita ja tavaroita. Kuorma-autoihin mahtuu yleensä kuljettajan lisäksi yksi tai kaksi henkilöä. Kuorma-autoilla voidaan kuljettaa jopa kymmenien tonnien painoisia kuormia. Erilaisin päälirakentein varustetut kuorma-autot soveltuvat erilaisiin kuljetustehtäviin. Lavoilla voidaan kuljettaa esimerkiksi soraa, jätteitä tai metalliromua. Tukkien kuljettamista varten autoon voidaan asentaa pankot ja nosturi, jolla tukit voidaan lastata tai nostaa. Jäähdytetyissä kuormakoreissa kuljetetaan lämpimässä pilaantuvia elintarvikkeita. Säiliöissä kuljetetaan erilaisia nesteitä, kuten polttoaineita, maitoa tai kemikaaleja. Kuorma-autoon voidaan kytkeä täysperävaunu tai puoliperävaunu ja näin kasvattaa auton kuljetuskapasiteettia.

Pakettiautoja käytetään pienehköjen tavaramäärien kuljetukseen. Niihin mahtuu yleensä kuljettajan lisäksi vain yksi tai kaksi matkustajaa. Suuria henkilömääriä taas kuljetetaan linja-autoilla. Niihin mahtuu kuljettajan lisäksi 10–60 henkilöä. Linja-autoissa on usein myös suuri tavaratila. Linja-autot ovat joukkoliikennevälineitä, ja ajavat yleensä jotakin linjaa eli määrättyä reittiä määrätyssä aikataulussa, mutta niillä suoritetaan myös tilausajoja.

Maastoauto on suunniteltu ajettavaksi huonoilla teillä tai jopa metsissä ja muualla maastossa. Maastoautoissa on erityisen korkea maavara, neliveto ja suuret pyörät.

Ambulansseissa on paikat paareille ja ensihoidon antamiseen tarvittavat välineet. Sairasautoissa on myös varoitusvalot ja sireenit, jotta muuta liikennettä nopeammin ajaminen ja liikennesäännöistä poikkeaminen olisi turvallisempaa. Paloautoissa on tulipalojen sammuttamiseen, ympäristön suojeluun ja ihmisten pelastamiseen tarvittavaa kalustoa.Poliisiautot on varustettu liikenteenvalvonnassa tarvittavilla laitteilla ja muilla poliisitehtäviin tarvittavilla välineillä.

Autoihin voidaan liittää erilaisia perävaunuja, joilla voidaan kuljettaa esimerkiksi tavaraa, venettä tai toista autoa. Asuntovaunuja voidaan myös vetää autolla. Matkailuautossa asunto-osa on yhdistetty autoon.

Ennätyksiä

Historia

Tiedosto:Fardier a vapeur.gif
Cugnot'n höyryauto (1769)
Cugnot'n höyryauto. Vuoden 1771 malli.

Jo 1400-luvulla suunniteltiin itseliikkuvia ajoneuvoja, ja muun muassa Leonardo da Vinci pohti jousivoiman käyttöä kulkuneuvoissa. Myöhemmin Isaac Newton kehitti ajatuksen höyrypurkauksen voimalla liikkuvasta autosta. Ensimmäiset 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa syntyneet autot toimivatkin höyrykoneella, ja varhaisimmaksi autoksi sanotaan usein Nicolas Josef Cugnot'n kolmipyöräinen höyryauto vuodelta 1769. Se oli neljän kilometrin tuntinopeudella liikkuva armeijan käyttöön tarkoitettu kolmipyöräinen työkone, jonka tehtäviin kuului etenkin raskaiden tykkien vetäminen. Cugnot'n höyryautossa oli etupyörän edessä valtava boileri, jonka sisällä oleva vesi saatiin höyrystymään kuumentamalla. Höyry lisäsi painetta ja työnsi toisesta päästään eturenkaaseen kiinnitettyä mäntää ulospäin, jolloin auto nytkähti liikkeelle. Cugnot'n höyrykone oli yksitoiminen, eli höyrykone teki työtä vain yhteen suuntaan, mutta auton oma liike-energia työnsi männän takaisin. Ensimmäinen auto täytyi pysäyttää muutaman kerran tunnissa, jotta boileri saisi kerätyksi taas tarpeeksi höyrynpainetta. Seuraavana vuonna Cugnot teki toisen autonsa, joka pystyi kuljettamaan jo neljä matkustajaa. Valitettavasti hän sai kyseenalaisen kunnian kokea myös ensimmäisenä ihmisenä moottoriajoneuvo-onnettomuuden, minkä seurauksena Cugnot menetti rahoituksen keksintöihinsä.

Linjaliikenteeseen höyryautot pääsivät vasta 1832, kun Goldsworthy Guerneyn valmistamat autot alkoivat liikennöidä Gloucesterin ja Cheltenhamin välillä Isossa-Britanniassa. Rautatieliikenteen vaikuttajat vastustivat ymmärrettävästi autojen yleistymistä ja onnistuivatkin vaikeuttamaan autoliikennettä huomattavasti esimerkiksi yli kymmenen kertaa suuremmilla siltamaksuilla hevosvaunuihin verrattuna ja erityisellä punaisen lipun lailla, jonka mukaan autojen edessä tuli aina liikkua jalankulkija heiluttamassa punaista lippua vaaran merkiksi. Tämä vasta yli 30 vuotta myöhemmin kumottu laki tietenkin laski autojen nopeuksia huomattavasti ja hidasti autotekniikan kehittymistä Englannissa. Linja-autojen esi-isät olivat suosittuja ympäri maailmaa, mutta höyrykonetta käytettiin myös kevyemmissä yksityisautoissa, joiden nopeus oli keskimäärin noin 20 km/h. Etenkin Bolléen perhe kasasi vuosina 1873–1883 hyvinkin edistyksellisiä höyryautoja, joista tunnetuin on yhä kunnossa oleva La Mancelle (1878). Siinä oli ketjuveto, ohjauspyörä pystysuoran akselin päässä, lisäksi moottori oli sijoitettu eteen, vaikka suuri boileri oli viisaasti matkustamon takana.

Léon Serpolletin kolmipyöräinen höyryauto (1888)
Benzin ensimmäinen polttomoottoriauto (1885)

Höyryautojen heikkoihin ominaisuuksiin kuului valtava painekattila, suuri polttoaineen kulutus ja etenkin alkuvaiheessa ajoneuvon suuri paino. Vaihtoehtoja höyryvoimalle kehiteltiin paljon, ja sähkö olikin ensimmäinen ratkaisu. Sähköauton heikko puoli oli sata vuotta sitten sama kuin se on nykyäänkin: akkujen suuri paino ja riittävän käyttösäteen saavuttaminen. Toinen vaihtoehto oli kaasun polttaminen ja siitä syntyvän energian muuttaminen mekaaniseksi liike-energiaksi. Ensimmäisen kaasulla toimivan auton kehitteli Isaac de Rivas vuonna 1804. Kaasukäyttöisen auton suurin ongelma oli kaasun varastoiminen.

Vasta vuonna 1885 valmistettiin ensimmäinen nykyaikaisen polttomoottorin avulla liikkuva auto. Sen valmisti Karl F. Benz, kuuluisan Mercedes-Benz-konsernin perustaja. Lähes yhtä aikaa toinen saksalainen, Gottlieb Daimler, kehitteli oman versionsa polttomoottoriautosta, mutta kunnia ensimmäisestä nykyaikaisen auton esi-isästä annetaan Benzille. Daimlerin kanssa yhteistyössä toimi saksalainen Nicolaus Otto, jonka ottomoottorina tunnettu polttomoottorityyppi on nykyäänkin useimmissa henkilöautoissa käytössä, mutta Daimler kehitteli omalla tahollaan yli kolme kertaa nopeammin pyörivän moottorinsa. Hieman Benzin ja Daimlerin autojen valmistumisen jälkeen autoteollisuus alkoi ottaa huikeita askelia eteenpäin, ja etenkin ranskalaiset tulivat tunnetuksi autojen kehittymisestään, muun muassa kitkakytkin, ketjuveto ja tasauspyörästöllä varustettu vaihteisto kehitettiin näihin aikoihin. Myöhemmin ketjuveto tosin vaihtui jäykkään kardaanivetoon ja tasauspyörästö siirrettiin vaihteistosta taka-akselin keskivaiheille. 1890-luvulla myös toisenlainen moottorityyppi julkistettiin, nimittäin Rudolf Dieselin dieselmoottori, jossa käytettiin vaikeammin palavaa dieselöljyä bensiinin sijasta, eikä polttonestettä suihkutettu seoksena ilman kanssa, vaan molemmat suihkutettiin erikseen.

Autot Suomessa

Benz Velo Comfortable
Mercedes Simplex vuosimallia 1902.
Tampereen ensimmäinen auto, rakennusmestari Mikko Anderssonin Orient kuvattuna noin vuonna 1906 - 1907.

Suomen ensimmäisiä autoilijoita olivat ilmeisesti 1800-luvun loppuvuosina silloisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa omilla automobiileillaan vierailleet varakkaat venäläiset. Myös ruotsalainen Nobel-yhtiö kuljetti tuotteitaan autoilla sekä Suomeen, että Suomen kautta Venäjälle.[4]

Ensimmäisestä Suomeen tuodusta autosta tai sen tuontivuodesta ei ole varmaa tietoa; ensimmäinen automainos kuitenkin julkaistiin sanomalehdessä jo vuonna 1899,[4] kun helsinkiläinen Suomen Valokuvaus-, Kauppa- & Tehdas-Osakeyhtiö mainosti Patria- ja Phoebus-merkkisiä lähinnä moottoripyöriksi luokiteltavia ajoneuvoja, jotka kuitenkin oli lisävarusteilla muutettu nelipyöräisiksi.[5]

Suomen ensimmäisenä autona on pitkään pidetty kamariherra Hjalmar Linderin Mercedes Simplexiä, mutta nyttemmin ensimmäisenä pidetään Turussa tullattua liikemies Victor Forseliuksen Benz Velo Comfortablea, joka saapui maahan Lyypekistä Per Brahe -höyrylaivalla 2. toukokuuta 1900. Tampereella ensimmäinen auto on liikkunut vuoden 1902 keväällä.[6] Suomen ensimmäinen kuorma-auto on mahdollisesti ollut käytössä jo vuonna 1903 Turussa, vaikka pitkään ensimmäisenä on pidetty vuonna 1906 Tervakosken paperitehtaalle hankittua autoa.[7]

Von Nottbeckin suvulle kuulunut auto kuvattuna noin vuonna 1907.
Tiedosto:Korvensuu automobile finland.JPG
Korvensuu vuodelta 1913 oli ensimmäinen Suomessa valmistettu auto.
Viinikan Auto Oy:n Soldan -linja-auto vuodelta 1928.

Suomen ensimmäinen varsinainen autokauppias oli helsinkiläinen Sergei Nikolajeff jr, joka avasi myös autokorjaamon sisältäneen liikkeensä vuonna 1905.[4] Samana vuonna J. Aaltonen perusti maan ensimmäisen itsenäisen autokorjaamon Turkuun.[8]

Suomen ensimmäinen linja-auto oli Turkuun 9. joulukuuta 1905 laivarahtina tuotu Scheibler, jolla aiottiin liikennöidä Uudenkaupungin ja Turun välillä. Ensimmäiselle matkalleen omnibussi lähti jo 11. joulukuuta Turun tuomiokirkkotorilta ilman matkustajia. Auton moottori kuitenkin rikkoutui Laitilan Kodjalan kylässä ja auto vedettiin neljän hevosen voimin Uuteenkaupunkiin seuraavana päivänä.

Koska kaupunkien välinen liikenne ei silloisilla teillä onnistunut, linja-autolle etsittiin uusi tehtävä. Toukokuun 6. päivänä 1906 Turkuun kolmen matkustajan kanssa ajetun auton kuljettaja Johan Lambert Stenroos jätti 16. toukokuuta maistraatille ilmoituksen Turun kaupungin sisäistä liikennettä harjoittavasta autolinjasta. Matkustajia ei kuitenkaan ollut riittävästi toiminnan saamiseksi taloudellisesti kannattavaksi ja seuraavana syksynä linja-auto myytiin Pietariin.[9][10]

Vuonna 1906 helsinkiläinen ajuri Gustaf Wilhelm Orraeus sai luvan harjoittaa vuokra-autoliikennettä; samana vuonna vuokra-autolupa annettiin myös oululaiselle työmiehelle William Nybergille, jonka Ford oli myös Oulun ensimmäinen auto.[11] Vuokra-autojen määrä lisääntyi nopeasti ja vuonna 1910 mm. Helsingissä oli jo 64 vuokra-autoa.[12]

Automobiililiikenteen järjestyssääntö vahvistettiin Helsingissä 22. heinäkuuta 1907 ja sen myötä auton ohjaamiseen piti hakea ajolupa katsastusmieheltä. Vastaavia järjestyssääntöjä alettiin laatia myös muissa kaupungeissa; Lahdessa vuonna 1908, Turussa vuonna 1910, Viipuriin säädettiin väliaikaiset määräykset vuonna 1911 ja 1912 tulivat voimaan pysyvät määräykset, myös Jyväskylä sai samana vuonna omat järjestyssääntönsä.[13]

Helsingin ja samalla koko maan ensimmäisen automobiilin ajoluvan sai autokauppias, filosofian maisteri Yrjö Weilin 21. elokuuta 1907.[13] Samana vuonna Weilin tilasi Akseli Gallen-Kallelalta Bil-Bol -nimellä tunnetun mainosjulisteen Bilaktiebolaget-autoliikkeelleen Tukholman automobiilinäyttelyä varten;[14][15] julisteen punaisen avoauton mallina on ilmeisesti ollut juuri Weilinin oma auto. – Nämä tiedot julisteesta on osoitettu olevan kiistanalaisia.[16]

Varhaista autoilua hankaloitti se, että bensiini oli pitkään ostettava apteekista; esimerkiksi Loviisan apteekki mainosti itseään vuonna 1910 kaupungin ensimmäisenä bensiiniasemana.[17]

Suomessa oli 1910-luvun puolivälissä noin tuhat yksityisautoa, niistä kolmasosa Helsingissä.[18] Vuoden 1918 heinäkuussa eduskunta hyväksyi tienpitovelvollisuuden yksityisiltämaanomistajilta valtiolle siirtävän uuden tielain. Muutoksen perusteena oli, että kasvavan autoliikenteen vaatima tiestön ylläpito edellytti koneellista kunnossapitoa.

1920-luvun taloudellinen kasvukausi moninkertaisti maan automäärän. Vuoden 1922 tilaston mukaan maan ajoneuvokanta oli 1 131 henkilöautoa ja 623 pakettiautoa, vuonna 1929 koko ajoneuvokanta oli jo 40 273 autoa.[19]

Finlaysonin Mannesmann Mulag -kuorma-auto Tampereella noin vuonna 1921.

Eräs tärkeä tekijä autokannan kasvussa oli myös vuonna 1919 säädetty kieltolaki ja sen käynnistämä pirtun salakuljetus, johon tarvittiin ajoneuvoja.

Autokanta oli 1930-luvun loppuun saakka amerikkalaisvoittoista, myydyimpinä autoina oli pitkään T-Ford, Chevrolet, sekä Plymouth ja Dodge. Sotien aikaan armeija otti käyttöönsä suuren osan autokannasta, ja erityisesti vuosimallien 1936–1940 autot. Kyseiset vuosimallit ajettiin todella loppuun jouduttuaan vähän käytettyinä rintamalle, sen jälkeen ne päätyivät taksiajoon ja lopuksi nuorisoautoiksi. Vielä vuonna 1960 oli taksiajossa 1930-luvun amerikkalaisia autoja, useimmilla ajettiin lähes miljoona kilometriä.

Autojen määrä Suomessa oli ennen 1960-lukua alhainen ja keskittyi pääasiassa Etelä-Suomeen. Maaseudulla autoja oli keskimäärin yksi kappale/kylä. Autojen suosio alkoi kasvaa 1950-luvulla. Autovero oli alun perin valtion keino hillitä valuutan valumista maasta pois. Ensimmäinen autovero tuli 1958. Henkilöautojen maahantuonti oli säännösteltyä ja tuontiluvan varaista vuoteen 1962 asti, kunnes maahantuonti vapautui. Samana vuonna ilmestyivät ensimmäiset veronkiertokokeilut, niin sanotut piilofarmarit jotka myytiin ilman takapenkkiä, mutta joihin ostaja sai asentaa itse takapenkin. Vastaavaa veronkiertoa tapahtui aina 2000-luvulle saakka. Suomen myydyin auto oli Volkswagen Kupla lähes koko 60-luvun.

Autot nähtiin edistyksellisimpänä kulkumuotona 1960- ja 1970-luvulla ja Suomessakin toteutettiin silloin hyväksi katsottua autoistumisen ihannetta. Siihen aikaan maahamme rakennettiin suuri määrä uusia teitä, ja henkilöautojen määrä alkoi lisääntyä. Tämä kehitys katkesi 1970-luvun öljykriisiin, jolloin joukkoliikenteen alasajo pysähtyi ja sitä alettiin suosia poliittisessa päätöksenteossa. Suomen myydyin auto oli 70-luvulta 80-luvulle neuvostoliittolainen Lada. Turvavyöt tulivat uusien autojen pakollisiksi varusteiksi etupenkillä vuonna 1973, takapenkillä vuodesta 1978 lähtien. Lisäjarruvalot olivat Suomessa kielletyt vuoteen 1985 asti. Myös katalysaattorit tulivat pakollisiksi Suomessa uusiin autoihin vasta 1990-luvulla.

1990-luvulta lähtien autoistumiskehitys on taas päässyt vauhtiin. Tämä on näkynyt kaukana keskustoista sijaitsevien automarkettien rakentamisena, joukkoliikenteen matkustajakatona, kasvavana riippuvuutena autosta ja liikenneruuhkina. Autoistuminen on nähty viime aikoina välttämättömänä yhteiskunnan kehitystä tukevana seikkana maaseudulla. Suurissa kaupungeissa joukkoliikenteellä on erittäin merkittävä asema liikenteessä.

Autoilu ja yhteiskunta

Turvallisuus

Vakava auto-onnettomuus

On kolme päätapaa, joilla autoilun turvallisuutta voidaan mitata:[20]

Kuolemia miljardia matkaa kohti
Linja-auto: 4,3
Raideliikenne: 20
Pakettiauto: 20
Henkilöauto: 40
Kävely: 40
Laiva: 90
Lentokone: 117
Polkupyörä: 170
Moottoripyörä: 1640
Kuolemia miljardia tuntia kohti
Linja-auto: 11,1
Raideliikenne: 30
Lentokone: 30,8
Laiva: 50
Pakettiauto: 60
Henkilöauto: 130
Kävely: 220
Polkupyörä: 550
Moottoripyörä: 4840
Kuolemia miljardia kilometriä kohti
Lentokone: 0,05
Linja-auto: 0,4
Raideliikenne: 0,6
Pakettiauto: 1,2
Laiva: 2,6
Henkilöauto: 3,1
Polkupyörä: 44,6
Kävely: 54,2
Moottoripyörä: 108,9

Tieliikennekuolemat ovat maailmanlaajuisesti pääasiallinen syy tapaturmaisiin kuolemiin. Tieliikennekuolemien määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut voimakkaasti nopeasti autoistuvissa kehitysmaissa, kun taas kehittyneissä maissa kuolemien määrä on laskenut. Tieliikenneonnettomuuksiin luetaan myös sellaisia onnettomuuksia, joissa osallisena ei aina ole auto, kuten moottoripyöräonnettomuudet.[21].

Kulut ja hyödyt

Henkilöautoiluun kuuluu muun muassa seuraavia kuluja: auton hankinta, korjaukset, huollot, polttoaine, arvonaleneminen, pysäköintimaksut, renkaanvaihdot, verot ja vakuutukset.[22] Näitä kuluja voidaan verrata vaihtoehtoisten liikkumismuotojen kuluihin sekä siihen, millaisia etuja - kuviteltuja tai todellisia - autoilu tuottaa. Hyötyjä voivat olla esimerkiksi mahdollisuus lähteä liikkeelle heti tarpeen tullen, liikkuvuus, itsenäisyys ja mukavuus.

Samalla tavoin autoilusta yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia voidaan verrata autoilun yhteiskunnalle tuomiin hyötyihin. Yhteiskunnallisia kustannuksia ja haittoja ovat teiden ylläpito ja niiden viemä maa-alue, saasteet, kansanterveys, terveydenhuolto ja auton hävittäminen sen käyttöiän lopussa. Yhteiskunnalliset hyödyt voivat olla taloudellisia hyötyjä, kuten autoteollisuuden tuoma työpaikkojen ja varallisuuden lisääntyminen, vaihtoehtoinen liikkumistapa, lomailun ja matkailun tuoma yhteisön hyvinvointi ja valtiontaloudelle rahaa tuovat ajoneuvoverot. Ihmisten joustava liikkumismahdollisuus paikasta toiseen aiheuttaa yhteiskuntaan pitkälle meneviä vaikutuksia.[23]

Ympäristöhaitat

Liikenteellä on merkittävä osa ilmansaasteiden syntymisessä useimmissa teollisuusmaissa. American Surface Transportation Policy Project -tutkimuksen mukaan lähes puolet amerikkalaisista hengittää epäterveellistä ilmaa. Heidän tutkimuksensa osoitti, että kymmenien suurkaupunkialueiden ilmanlaatu on heikentynyt viime vuosikymmenen aikana.[24] Yhdysvalloissa keskimääräinen henkilöauto tuottaa vuodessa 5 tonnia hiilidioksidia, jonka lisäksi myös pienempiä määriä hiilimonoksidia, hiilivetyjä ja typpeä.[25]

Eläimet ja kasvit kärsivät usein autoilusta elinympäristön tuhoutumisen ja saasteiden takia. Keskimääräisen henkilöauton elinaikanaan aiheuttama elinympäristön menetyspotentiaali voi olla yli 50 000 neliömetriä, joka perustuu perustuotantokorrelaatioihin.[26]

Polttoaineverot voivat toimia kannustimena polttoainetehokkaampien, eli vähemmän saastuttavien, automallien (kuten hybridiautojen) ja vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämiseen. Korkeat polttoaineverot voivat olla merkittävä syy kuluttajille ostaa kevyempiä, pienempiä ja polttoainetehokkaampia autoja tai jättää autoilu väliin. Keskimäärin nykyaikaiset henkilöautot ovat 75-prosenttisesti kierrätettäviä ja kierrätysteräksen käyttö auttaa vähentämään energiankäyttöä ja saasteita.[27] Vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivat autot ovat vähemmän saasteita tuottava vaihtoehto bensiinikäyttöisille autoille.

Norjassa ei saa mainostaa autoja vihreiksi, puhtaiksi eikä ympäristöä säästäviksi lokakuussa 2007 voimaan tulleiden mainontamääräysten mukaan. Norjan kuluttajaviraston mukaan autoissa ei ole mitään "vihreää", jotkut korkeintaan vähemmän vahingollisia kuin toiset.[28]

Muut haittavaikutukset

Yksityisautojen yleistyminen on monilla kaupunkiseuduilla suuresti vaikuttanut kaupunkirakenteen hajoamiseen, joka toisaalta on tehnyt kaupunkien harvaan rakennetuilla laita-alueilla asuville auton runsaan käytön myös välttämättömäksi. Tällaisilla hajautuneilla asuinalueilla, on suurempi todennäköisyys kuolla autokolareissa. Kolareissa kuolee maailmanlaajuisesti vuosittain 1,2 miljoonaa ihmistä ja loukkaantuu noin 40 kertaa enemmän ihmisiä.[21] Kun kaikki matkat tehdään autolla, tämä johtaa laajemmin fyysisen liikkumisen puutteeseen ja ylipainoon, joka voi vuorostaan lisätä suurentuneeseen riskiin sairastua erilaisiin sairauksiin.[29] Suomen ympäristöministeriön kannanoton mukaan autoriippuvainen yhteiskunta on myös herkästi haavoittuva, eriarvoisuutta lisäävä ja joustamaton. Hyvä liikennejärjestelmä tarjoaa auton käytölle vaihtoehtoja, jotka täydentävät toisiaan. Vaihtoehdoton, autoista riippuvainen yhteiskunta tulee pitkällä aikavälillä selvästi kalliimmaksi sekä julkisen talouden että kansalaisten kannalta.[30]

Vaihtoehtoja henkilöautolle

Suosittuja vaihtoehtoja yksityisautoilulle ovat muun muassa joukkoliikenne (linja-autot, johdinautot, junat, metrot, raitiovaunut), pyöräily ja kävely. Kimppakyydit ja yhteisautoilu ovat enenevästi suosittuja - Yhdysvaltojen johtava yhteisautoiluyhtiö on saanut kaksinumeroisia kasvulukuja tuloissa ja jäsenmäärien kasvussa vuosien 2006 ja 2007 välillä. Yhtiö tarjoaa palvelua, joka mahdollistaa kaupunkien asukkaille henkilöauton jakamisen sen sijaan, että jokainen omistaisi oman auton jo ennestään ruuhkaisilla alueilla.[31] Polkupyörien yhteiskäyttöä on kokeiltu joissain Euroopan kaupungeissa, kuten Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa. Myös Suomessa on harjoitettu polkupyörien yhteiskäyttöä Helsingissä. Samanlaisia ohjelmia on kokeiltu lukuisissa Yhdysvaltojen kaupungeissa.[32] Uudet yksilölliset liikkumistavat, kuten raidetaksit voivat toimia vaihtoehtona henkilöautoilulle, mikäli ne tulevat sosiaalisesti hyväksytyiksi.[33]

Omistaminen

Autoja käytetään yleensä pääsääntöisesti tulonhankinnan välineenä, eli sen tärkein tehtävä on toimia kulkuneuvona työhön. Tästä erillään tarkasteltuna uuden auton hankinta ei ole taloudellisesti kannattavaa. Jälleenmyyntiarvonsa ansiosta omistusauto on vähemmän tappiollinen kuin leasingilla hankittu.[34]

Keskimääräinen auton elinikä on suunnilleen 19 ± 1 vuotta[35]. Tavallisimmat autot kestävät juuri tämän verran, kun kalliimmat merkit pysyvät liikenteessä pitempään, mutta harva niistäkään yli 25:tä vuotta[35].

Harvinainen antiikki- tai erikoisauto saattaa osoittautua kannattavaksi sijoituskohteeksi. Maailman mittakaavassakin Suomesta löytyy runsaastikin harvinaisia autoja, viime aikoina on tuotu varsinkin harvinaisia amerikkalaisautoja jälkituontina. Muutoinkin harrasteajoneuvokulttuuri on ollut Suomessa vahvassa asemassa jo vuosikymmenien ajan.

Autourheilu

Pääartikkeli: Autourheilu

Autourheilu on moottoriurheilun alalaji. Autourheilussa autoilla kilpaillaan nopeudessa ja tarkkuudessa. Autourheilussa on useita lajeja, joissa ajetaan erilaisilla autoilla erilaisilla alustoilla.

Tilastotietoa

Maailmassa arvioitiin vuonna 2005 olleen 551 000 000 autoa.[36] Suomessa taas oli vuonna 2000:

Lisäksi oli moottoripyöriä noin 88 000.

Henkilöautojen jakaumasta Tanskassa vuonna 2005 voi päätellä myös jotain Suomen tilanteesta. Suluissa tyypillisiä autotyypin edustajia.

  • Pikkuautot 34,1 % (Peugeot 206, Kia Picanto, Suzuki Alto, Skoda Fabia, Mazda 2)
  • Pienehköt perheautot 27,5 % (Peugeot 307, Skoda Octavia, Mazda 3, Ford Focus, Volkswagen Golf)
  • Keskikokoiset perheautot 19 % (Citroën C5, Ford Mondeo, Mazda 6, Audi A4)
  • Suuret perheautot 3,2 % (Audi A6, BMW 5-sarja, Volvo V70, Volvo S60, Mitsubishi Lancer/tr-porter)
  • Edustustason autot 0,2 % (Jaguar XJ, Mercedes-Benz S-sarja,)
  • Urheiluautot 0,3 % (Mercedes SLK, Porsche 911, Ferrari 360 Modena/Spider, Mazda RX-8, Ford Mustang GT ,-GTX 5.0, GTA Spano superauto, Nissan GT-R superauto)
  • Tila-autot 12,4 % (Citroen Xsara Picasso, Opel Zafira, Hyundai Matrix, Chrysler Voyager/Grand Voyager, Mazda 5)
  • Muut 3,4 % (Suzuki Grand Vitara, VW Transporter, Fiat Ducato, Mazda Europe)

Katso myös

Lähteet

  1. Lovins, Lovins & Hawken: Natural Capitalism, luku II
  2. Amory Lovins: We must win the oil endgame. TED Talks. 2005. Video
  3. Guinness World Records 2008
  4. 4,0 4,1 4,2 ruotsin ajoneuvotuotannon historia 1800-luvulta lähtien pähkinänkuoressa luettu 6.2.2007
  5. Suomen ensimmäinen auto luettu 7.2.2007
  6. Vossikalla ja automapiilillä luettu 7.2.2007
  7. VeteraaniKuorma-auto Nettilehti 4/2005 luettu 9.2.2007
  8. Suomen Autoteknillinen Liitto ry SATL - 70 vuotta autoalan hyväksi luettu 6.2.2007
  9. LINJA-AUTO 100-VUOTTA SUOMESSA luettu 9.2.2007
  10. Bussijuhlaa! luettu 9.2.2007
  11. Oululainen taksi aloitti varhain luettu 6.2.2007
  12. Vuokra-autot luettu 9.2.2007
  13. 13,0 13,1 AKE – Ajokortti täyttää 100 vuotta luettu 7.2.2007
  14. Akseli Gallen-Kallela: Bil-Bol juliste luettu 7.2.2007
  15. Julisteita – Taidetta kaikille luettu 7.2.2007
  16. Bil-Bol -julisteen oikea tausta selvinnyt? luettu 19.2.2010
  17. Apteekin historiaa... luettu 9.2.2007
  18. Autoliikenne luettu 9.2.2007
  19. Ajoneuvokanta vuosina 1922 -1965 luettu 3.8.2008
  20. The risks of travel. Numberwatch.co.uk. Luettu 2008-10-27.
  21. 21,0 21,1 Peden M, Scurfield R, Sleet D et al. (eds.) (2004). World report on road traffic injury prevention. World Health Organization. ISBN 92-4-156260-9. Viitattu 2008-06-24. 
  22. car operating costs. my car. RACV. Luettu 2006-12-01.
  23. John A. Jakle, Keith A. Sculle. (2004). Lots of Parking: Land Use in a Car Culture. Charlottesville: Univ. of Virginia Press. ISBN 0813922666. 
  24. Clearing the Air. The Surface Transportation Policy Project (2003-08-19). Luettu 2007-04-26.
  25. Emission Facts. United States Environmental Protection Agency.
  26. ecological effects of automobiles. ecofx.
  27. Automobiles and the Environment. Greenercars.com. Archived from the original on 2008-02-14.
  28. Norja kieltää vihreiden autojen mainonnan, Helsingin Sanomat 7.9.2007
  29. Our Ailing Communities. Metropolis Magazine.
  30. Valtiosihteeri Stefan Wallinin tiedote
  31. Flexcar Expands to Philadelphia. Green Car Congress (2007-04-02).
  32. About Bike Share Programs. Tech Bikes MIT. Archived from the original on 2007-12-20.
  33. Jane Holtz Kay (1998). Asphalt Nation: how the automobile took over America, and how we can take it back. Berkeley, Calif.: University of California Press. ISBN 0520216202. 
  34. Taloussanomat
  35. 35,0 35,1 http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2009/11/29/nain-nuoret-autot-joutuvat-nyt-silppuriin/200924525/139
  36. Worldwatch-instituutin Vital Signs 2005

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Auto.

.

 

todas as traduções do auto


Conteùdo de sensagent

  • definição
  • sinónimos
  • antónimos
  • enciclopédia

 

5897 visitantes em linha

calculado em 0,046s