Lantio
Wikipedia
Lantio (lat. pelvis) on alaraajojen ja selän välissä oleva anatominen alue, jonka tukirangan muodostaa luinen lantiorengas. Lantioon kuuluu alueella olevia lihaksia ja sisäelimiä, kuten virtsarakko, peräsuoli ja kohtu. Lantiorengas muistuttaa suppilomaista rakennetta; suppilon yläosaa kutsutaan isoksi lantioksi ja alaosaa pikkulantioksi. Pikkulantion muoto ja koko ovat tärkeitä synnytyksen kulun kannalta.
Lantiorengas koostuu lonkkaluista, ristiluusta ja häntäluusta. Lonkkaluut muodostavat lantion etu- ja sivuseinät, ja ne yhdistyvät edessä toisiinsa häpyliitoksella (symphysis pubis). Takana lonkkaluut yhdistyvät ristiluuhun ristisuoliluunivelillä (SI-nivelet, articulatio sacroiliaca).
Lantion pohjalla tarkoitetaan niitä pehmeitä rakenteita, jotka rajaavat lantion aukon alaosan. Lantion pohjan muodostavat peräaukon kohottajalihas (musculus levator ani), häntälihas (musculus coccygeus) ja sidekudoskalvo (fascia). Peräaukon kohottajalihaksen oikea ja vasen osa yhdessä muodostavat lantion välipohjan (diaphragma pelvis). Käytetään myös termiä lantion alapohja (diaphragma urogenitale), joka koostuu virtsaputken sulkijalihaksesta (musculus sphincter urethrae), musculus transversus perinei profundus- ja musculus transversus perinei superficialis-lihaksista ja välilihan kalvosta.
Kaikilla selkärankaisilla on lantio, mutta nisäkkäillä se on kehittyinein.
Lantiota voidaan käyttää määrittämään sukupuoli esimerkiksi oikeuslääketieteessä. Naisen lantio on leveämpi ja matalampi kuin miehellä, ja häpyluiden välinen kulma on suurempi. Miehen lantio on yleensä raskasrakenteisempi ja pidempi pystysuunnassa. Lantion kehittyminen joko naisen tai miehen lantioksi määräävät kromosomit. Jos kromosomi yhdistelmässä on enemmän kuin yksi x, tulee henkilölle naismainen lantio, vaikka olisikin mies. Miehille tyypillinen naismaisia rakenteita lantioon aiheuttava kromosomipoikkeama on yhdistelmä XXY.
.