Merimetso
Wikipedia
Merimetso | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] | ||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
Phalacrocorax carbo (Linnaeus, 1758) | ||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||
Merimetso Wikispeciesissä |
Merimetso (Phalacrocorax carbo) on viime vuosina Suomessakin yleistynyt musta, muodoltaan jättiläismäistä silkkiuikkua tai venytettyä kuikkaa muistuttava lintu, jota näkee luodoilla kuivattelemassa höyheniään sukelluksen jälkeen.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö
Merimetso on iso musta lintu, 77-94 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121-181 cm, paino 1,6-3,6 kg. Kaula, pyrstö ja nokka pitkähköt, siivet terävät. Muistuttaa lennossa lähinnä kuikkia tai hanhia. Väritys on vanhoilla linnuilla kokomusta. Soidinpuvussa päähän tulee valkoista kuviointia ja reidelle suuri valkoinen laikku. Nuoret linnut ovat tummanruskeita, vatsa vaaleampi. Ääni on karheaa korahtelua.
Vanhin suomalainen rengastettu merimetso on ollut 8 vuotta 11 kuukautta vanha.[2] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, 23 vuotta 6 kuukautta.
Levinneisyys
Merimetsot pesivät Euraasiassa ja Afrikassa sekä Pohjois-Amerikan Atlantinpuoleisella rannikolla. Pohjoisimpana pesivät yksilöt muuttavat hiukan etelämmäksi avoveden ääreen. Pesiminen Suomessa on alkanut 1990-luvulla, ensimmäinen pesintä todettiin Tammisaaren saariston kansallispuistossa 1996, ja kanta kasvaa edelleen voimakkaasti. Suomen merimetsot pesivät luodoilla ja pikkusaarissa kolonioittain. Sisämaassa merimetsoja havaitaan muuttoaikoina, mutta se ei tuolloinkaan ole erityisen yleinen.
Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi sallia merimetsojen kannan kasvun rajoittaminen erityisillä ongelma-alueilla.
Elinympäristö
Merimetsot pesivät kallioluodoilla tai puissa (jotka lopulta kuolevat merimetson ulosteiden myrkyttäminä, kuten on käynyt eräillä Saaristomeren luodoilla). Merimetso kalastelee niin merellä kuin lahdillakin, se voi lentää jopa kymmeniä kilometrejä sisämaan puolelle mikäli hyvä kalastuspaikka löytyy.
Lisääntyminen
Merimetso tekee pesänsä levästä tai risuista, ja munii 3-4 munaa joita se hautoo kuukauden verran. Suomessa merimetso pesii yleensä maassa, levinneisyysalueensa muissa osissa sen sijaan yleensä puussa.
Ravinto
Merimetso syö suuriakin kaloja, jopa ankeriaita. Pääravintona vaikuttaisi kuitenkin olevan ns. roskakala, kuten pienet ahvenet, kivinilkat ja särjet. Se voi olla sukelluksissa yli kaksi minuuttia, mutta silti se usein pysyttelee melko matalassa vedessä. Merimetso syö kalaa myös pyydyksistä ja kalanviljelylaitoksilta, mistä aiheutuu tappioita kalastajille ja kalankasvattajille.
Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 16.10.2008.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2008: Rengastajan vuosikirja 2008. Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto.
Aiheesta muualla
- Merimetso Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- Terhivuo, Juhani & Valste, Juha 1974: Merimetso Phalacrocorax carbo pesivänä Perämerellä? - Lintumies 3-4.1974 s. 119-120. SLY.
- Biologi Kalle Rainio merimetsoista ja niiden vaikutuksesta saaristoon
- BirdLife Suomi
http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/merimetso.shtml
- Ymparisto.fi-Merimetsoseuranta
http://www.environment.fi/default.asp?contentid=257583&lan=fi&clan=fi#a4.